Pääideologiat: liberalismi, konservatismi ja sosialismi


Poliittisen ajattelun ymmärtämiseksi on tärkeää keskustella ideologoista. Tosin usein sanotaan, että nykypäivän poliittisessa ajattelussa ideologioiden merkitys on vähentynyt ja että ideologiset ristiriidat kuuluvat menneisyyteen. On ehkä totta, että ideologisia eroja korostetaan esimerkiksi suomalaisessa puoluepolitiikassa vähemmän kuin ennen, ja että monet ideologiset erot ovat hämärtyneet. Toisaalta, voidaan kuitenkin myös väittää, että jonkun puolueen olemassaolo perustuu ideologialle.

Mitä sitten ideologialla tarkoitetaan? Aate on lähellä oleva, suomenkielinen sana. Poliittisia pääideologioita on kolme: liberalismi, konservatismi ja sosialismi. Muita tuttuja ideologioita ovat esimerkiksi anarkismi, kommunismi, fasismi, kristillisdemokratia ja sosiaalidemokratia. Käyn läpi näistä muutamia.

Aloitan liberalismista. Liberaalinen ajattelu on varsin suosittua länsimaissa nykyään. Sen juuret voidaan ajoittaa Ranskan vallankumoukseen vuonna 1789. Nimensä mukaisesti liberalismissa tärkeää on vapaus, erityisesti yksilön vapaus. Yhteiskunta tulisi rakentaa niin, että yksilön on mahdollisimman helppo toteuttaa itseään. Tämä vapaus tarkoittaa monenlaisia eri vapauksia, kuten yksilönvapautta, uskonnollista vapautta, lehdistön vapautta ja liikkumisen vapautta. Taloudellisessa mielessä liberalismi kannattaa yrittäjyyttä ja markkinataloutta.

Liberalismista on olemassa useita erilaisia suuntauksia, esimerkiksi klassinen liberalismi, uusliberalismi, talousliberalismi ja arvoliberalismi. Myös eri maissa liberalismi ymmärretään hieman eri tavoin, esimerkiksi Suomessa liberalismilla käsitetään useinn ns. markkinaliberalismi, ja sen kannattajat sijoitetaankin usein poliittisessa kartassa oikealla. Monessa muussa valtiossa, esimerkiksi Britanniassa ja Yhdysvalloissa, liberalismilla viitataan usein ennen kaikkea sosiaaliliberalismiin, ja heidät sijoitetaan poliittisessa kartassa vasemmalle. Voidaankin siis nähdä, että liberalismi voidaan ymmärtää hyvin moni eri tavoin.

Perinteisesti liberalismi ja konservatismi ovat olleet vastakkaisia ajattelutapoja. Kuten nimikin kertoo, konservatismissa tärkeää on olemassa olevan säilyttäminen ja perinteiset arvot. Konservativismi syntyi myös Ranskan vallankumouksen aikoina eräänlaisena vastavoimana liberalismille ja sosialismille. Se pyrkii säilyttämään jatkuvuuden yhteiskunnassa instituutioiden kautta. Näistä ehkä tärkeimmät ovat uskonto, koti ja armeija. Yksi keskeinen konservatiivisen ideologian hahmottelija oli brittiläinen Edmund Burke. Kuuluisia konservatiivipolitikkoja historiasta ovat muun muassa Otto Von Bismarck ja Benjamin Disraeli. Konservatiivipuolueet sijoitetaan yleensä poliittisessa kartassa oikealle, esimerkiksi Saksan CDU tai Forza Italia.

Pääideologioista on vielä jäljellä sosialismi. Perinteisesti sosialismi kannattaa tuotantovälineiden yhteistä omistusta. 1900-luvun loppupuolella tosin monet puolueet, joilla on sosialistinen ideologia taustalla, ovat ainakin osittain hyväksyneet markkinatalouden. Sosialismi voidaankin jakaa moneen eri suuntaukseen, kuten sosiaalidemokratia, reaalisosialismi, Tony Blairin harjoittama kolmannen tien politiikka ja uusvasemmisto. Nykyiset vasemmistopuolueet korostavatkin yhteisomistusta enemmän sellaisia arvoja, kuten tasa-arvo, yhteisöllisyys ja yhteistyö. Perinteisesti sosialismin keskeinen kritiikki on kapitalistinen järjestys ja varallisuuden kerääntyminen harvojen käsiin. Teollisessa yhteiskunnassa sosialismi oli yleensä työläisten ideologia. Työväenluokan vähentyminen on myös johtanut sosialismia kannattavien puolueiden muutoksiin.